Heti joulun jälkeen mielessäni ovat pyörineet kysymykset, joihin emme uskalla tai osaa vastata. Mietin tätä, kun yritin löytää mielestäni hetken, kohtaamisen, jolloin olisin edellisen kerran kuullut sanaparin ”en tiedä”.
Suoraan sanottuna minua häiritsee kaikkitietävyyden illuusio, johon moni asiantuntija ja asiantuntijaorganisaatio itsensä verhoavat. Joskus se on tarkoituksella luotu, mutta usein se tuntuu olevan kuori, jonka suojaan vetäydytään. Itse ajattelen, että on todellista osaamista ja on mielikuvia osaamisesta. Nämä ovat meille arkoja asioita ja vältämme niiden ottamista tarkempaan käsittelyyn. Osaaminen on arka aihe, koska se on todella henkilökohtaista ja sitä arvioidaan aina henkilökohtaisesti.
Haluan omalta osaltani näyttää esimerkkiä ja raivata tietä hankalien aiheiden käsittelyyn. Jos hautaamme tai siivoamme ne pois, emme voi kehittyä. Ymmärrän, että osaamiselle on olemassa teoreettisia jaotteluita ja prosesseja, joilla osaamista rakennettaan, tunnistetaan ja kehitetään. En halua missään nimessä aliarvioida teorioiden merkitystä. Nyt tarvitaan kuitenkin henkilökohtaisia oivalluksia.
Osaaminen on minun henkilökohtainen asiani. Minulla on mielikuva siitä, jopa vähän todisteita. Sinulla on mielikuvasi osaamisestani, mutta tuskin tiedät näytöistäni kovin paljoa. Työnantajani näkökulmasta osaamiseni ja kykyni soveltaa sitä itsenäisesti ja yhdistää sitä muiden osaamiseen, muodostavat syyt, joista minulle maksetaan palkkaa. Tällä yhdistelmällä luomme merkitystä itsellemme ja muille, koemme arvostuksen tunnetta ja koemme yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Tämä taas luo edellytyksiä fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Sama toimii toki toisin päinkin. Olemme siis perusarvojen kimpussa.
Ota mikä tahansa edellisen kappaleen peruselementeistä minulta pois. Epäilyskin poisottamisesta riittää minulle. Korttitalo ei romahda, ainakaan heti. Väitän, että käytämme tällaisessa tilanteessa valtavasti aikaa ja energiaa ulkoisen vaikutelman ylläpitoon. Kuten mikä tahansa systeemi, myös me asiantuntijat yritämme korjata itse tilannetta. Vahvistamme osia, jotka ylläpitävät mielikuvia. Sen sijaan emme vahvista osia, jotka vahvistamista kaipaisivat.
Tunnistatko sinä näitä piirteitä itsessäsi tai yrityksessäsi? Entä alaisissasi? En itse usko täysin objektiiviseen osaamisen arviointiin. Itse asiassa päinvastoin, uskon subjektiiviseen osaamisen arviointiin. Silloin minun on pystyttävä välittämään tärkeä viesti – minä uskon sinun osaamiseesi ja arvostan sitä. Samalla uskallan ottaa riskin ja todeta, että mielestäni sinun pitäisi kehittyä tässä ja tuossa asiassa. Se on minun mielipiteeni – mitä mieltä sinä olet? Samat päätelmät minun on pystyttävä tekemään itse ja kuuntelemaan sinun näkemyksesi omasta osaamisestani.
Poikkeuksellinen vuosi on tulossa päätökseen. Monenlaisia yhteenvetoja voi tehdä ja näemme varmasti tulevina vuosina mielenkiintoisia ja yllättäviäkin analyyseja vuodesta 2020. Opiksi ottamisen kannalta ne saattavat tulla liian myöhään ja siksi oppiminen on tehtävä nyt ja tässä.
Toivotan sinulle oikein hyvää vuodenvaihdetta ja alkavaa vuotta 2021! En epäile hetkeäkään, emmekö selviäisi siitä – totta kai selviämme.
Henri